Viimeinen viikko harjoittelua!

Nyt on käynnistynyt viimeinen viikko harjoittelussa. Haikein mielin kyllä lopetan tämän harjoittelun, koska aika tuntui menevän aivan liian nopeasti ja halu päästä tekemään kasvaa kokoajan. Niinhän sitä sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Annoin myös yhteystietoni tällä viikolla Launeen vastaavalle hammashoitajalle, jotta hän voi tarvittaessa olla yhteydessä minuun koskien sijaisuuksia ja keikkoja! Haluan todella kovasti alalle töihin mahdollisimman pian valmistuttuani!

Tällä viikolla on tullut taas todella paljon uutta ja tärkeää asiaa. Maanantaina olin mukana seuraamassa juurihoitoja. Hammaslääkäri teki juurihoidot mikroskoopilla, mutta muuten toimittiin saman kaavan mukaan. Päivä oli mielestäni todella tärkeä oman oppimiseni kannalta, koska siinä sain monta kertausta juurihoidosta ja sen tarvikkeista. Pääsin myös olemaan mukana juurihoidossa, joka tietysti auttaa sisäistämään asioita paremmin kun itse tekee. Hoitaja möskin kertoi minulle erilaisia pieniä kikkojan juurihoitoa koskien, joka auttaa tulevaisuudessa.

Tällä viikolla kävin myös tutustumassa oikomiseen ja kirurgiaan Lahden kaupunginsairaalassa. Oikomisessa olin kahdestaan hammashoitajan kanssa, joka esitteli minulle erilaisia kojeita ja pihtejä ja opetti alkinaattien sekottamista. Kirurgiassa puolestaan oli paljon leikkauksellisia hampaan poistoja, joissa pääsin tekemään kirurgista kattausta!

Vielä nautitaan viimeiset päivät harjoittelussa ja sitten palataankin takaisin teoriaopintoihin.

Harjoittelun viikot kolme ja neljä.

Kolmannella viikolla harjoittelua meille oli kaksi koulupäivää. Ensimmäisenä koulupäivänä saimme jakaa kuulumisia eri harjoittelu paikoista keskenämme ja opettajan kanssa. Oli ihana kuulla, että monilla on samoja fiiliksiä kuin itsellä ja saada tukea itselle asioissa, jotka ovat tuntuneet vaikeilta. Tuli myös itselle ja varmasti monelle muullekkin sellainen olo, että kyllä tästä selvitään ja meistä kaikista tulee vielä varmasti hyviä hammashoitajia! Koulussa kävimme läpi myös valokuvatehtvää ja siinäkin huomasi, että aika monilla samat asiat tuntuivat vaikeilta. Itselläni oli aiheena matriisit, jotka aluksi tuntuivat joltain avaruustieteeltä, mutta nyt harjoittelun loppuakohden olen huomannut, että hei mähän osaan nämäkin jo! Täytyy muistaa, että "ole armollinen itsellesi".

Toisena koulupäivänä meillä oli protetiikkaa koskeva luento, jonka meille tuli pitämään erikoishammaslääkäri Harri Ojala ja hänen hammashoitajansa Marianne. Luento oli todella mielenkiintoinen ja opettava. Harri ja Marianne osasivat esittää asian niin, että luentoon jaksoi kokoajan keskittyä täysillä ja imeä siitä kaiken mahdollisen tiedon irti. Luennolla oppi paljon kaikista erilaisista mahdollisista proteettisista vaihtoehdoista ja sen, että jokaista hammasta ei kannattaisi enää yrittää "pelastaa" paikkaamalla tai juurihoitamalla, sillä hammas ei kuitenkaan kestä kaikkea. Päivän aikana Marianne näytti meille myös kuinka kirurginen kattaus tehdään. Kirurgiahan ei muuten paljoa eroa tavallisista toimenpiteistä kuin, että siinä on erilainen aseptiikka ja aseptiikasta täytyy olla todella tarkka. Luennosta parhaiten jäi mieleen se, kuinka kallista erilaiset proteesist ja siihen liittyvät hoidot ovat! Kannattaa siis pitää omista hampaista hyvää huolta.

Koulupäivien jälkeen olikin loppu viikon poissa harjoittelusta flunssan takia...

Neljännellä viikolla harjoittelu jatkui normaalisti. Olimme muutaman päivän launeella ja muutaman päivän liipolassa. Olen ollut jo paljon itsenäisesti hammaslääkärin kanssa ja välillä ohjaajani menee jopa toiseen huoneeseen, jotta saan rauhan työskennellä. Juurihoito tuntuu vieläkin haastavalta, koska meillä ei ole ollut yhtäkään ns "normaalia" juurihoitoa, vaan aina on tullut muuttuvia tilanteita. Ohjaajani on kuitenkin rohkaissut minuja, että juurihoito on sellainen, jonka oppii vain tekemällä sitä töissä. Neljännella viikolla olin myös yhden päivän mukana Helmi-tiimissä, joka on siis liikkuva toiminta. Siinä hammashoitaja kiertää erilaisissa palveluasumisen yksiköissä ja kartoittaa vanhusten suun terveyttä ja varaa heille ajat hammaslääkärille tai suuhygienisteille. Järkytyin palveluyksikössä siitä, kuinka huonossa kunnossa vanhusten hampaat todella ovat. Suun puhdistaminen ja hampaiden pesu kuuluu kuitenkin perushoitoon, joka jokaisen hoitajan pitäisi toteuttaa tai he syyllistyvät hoitovirheeseen. Tämä on kuitenkin valitettava tosiasia, että kireessä hampaiden pesu on se, mikä on helppo jättää pois.

Neljännen viikon perjantaina olimme koko ryhmä Helsingissä hammaslääkäripäivillä messukeskuksessa. Messuilla oli erilaisia luentoja, joihin minä en kuitenkaan osallistunut. Messukekskus oli kuitenkin täynnä erilaisia eri firmojen pirsteitä, joissa esiteltiin tuotteita ja välineitä. Monissa pisteissä jaettiin ilmaisnäytteitä (joka varmaan houkutteli suurinta osaa meidän luokkaa). Messuilla näki paljon erilaisia välineitä, joiden olemassa olosta ei ollut tietoakaan. Lisäksi sielä sai tutustua uuteen tietojärjestelmään LifeCare, joka tulee jossain vaiheessa käyttään myös Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymällekkin.

Hei mähän osaan jo jotakin!

Ensimmäiset kaksi viikkoa työharjoittelussa ovat nyt taputeltu ja kolme viikkoa vielä jäljellä. Aika harjoittelussa menee hurjan nopeasti ja uutta asiaa tulee jatkuvasti. On ollut ihanaa huomata, että osaa itsekkin jo paljon ja on oppinut siihen päälle vielä lisää, mutta enemmän on kuitenkin vielä opeteltavaa kuin, mitä jo itse osaa. Perus hoitotoimenpiteet ovat alkaneet jo hahmottua, kuten paikkaus, juurihoito, tarkastukset ja hampaan poistot. Toimenpiteiden hahmottamista ja päivän kulkua helpottavat se, että pääsee itse oikeasti tekemään. Asiat oppii paljon paremmin ja nopeammin tekemällä kuin, että katsoo itse vain vierestä tai pänttää kirjoista ja muistiinpanoista.

Ensimmäisen viikon lopulla pääsin yllättäen olemaan mukana hampaan paikkauksessa. Tämä tuli itsellenikin hieman puskista sillä hammaslääkäri vain yhtäkkiä totesi potilaalle, että "sopiiko jos opiskelija avustaa". Ei siinä auttanut muu kuin alkaa hommiin ja hyvinhän se meni, jos ei lasketa pientä alkukankeutta ja hitautta. Ensimmäisellä viikolla meillä oli myös statuskoulutus Launeen hammashoitolassa, josta oli todellakin paljon hyötyä! Ensimmäisen äisen viikon lopulla pääsin myös tekemään itse oikean potilaan statusta tietokoneelle, jota helpotti se, että lääkäri saneli selkeästi ja rauhallisesti, jotta pysyin perässä. Ensimmäisellä viikolla olin myös yhden aamupäivän suuhygienistin kanssa, jossa pääsin kunnolla harjoittelemaan imun käyttöä. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta koskaan, kun laitan imun oikean potilaan suuhun. Koulun pajailtoina sain harjoitella imua vain tekonukella. Aamupäivästä suuhygienistin kanssa oli todella paljon hyötyä!
Samana päivänä olimmekin iltapäivällä erikoishammaslääkärin kanssa. Hammaslääkäri on erikoistunut protetiikkaan. Teimme hänen kanssaan kuitenkin yhden amalgaamipaikkauksen ja yhden yhdistelmämuovipaikkauksen. Hän kuitenkin kertoi minulle yksityiskohtaisesti eri menetelmistä ja sain tehdä muistiinpanoja.

Viimeviikolla sain olla enemmän mukana paikkauksissa ja tarkastuksissa, tämä myötä paikkaukset ja tarkastukset alkoivat sujua huomattavasti paremmin ja enemmän rutiinilla. Viimeviikolla olin mukanan myös muutamassa hampaanpoistossa, joista yksi tehtiin leikkauksena ja muutamassa juurihoidossa. Juurihoito on vielä haastavaa sillä, siinä mennään välillä todella nopealla tahdilla ja tuntuu, että pitäisi olla monessa paikkaa samaan aikaan. Lisäksi olen tehnyt juurihoidot sellaisen lääkärin kanssa, joka ei ohjaajani mielestä ole kaikkein helpommasta päästä kenen kanssa olla mukana juurihoidossa.

On ihanaa huomata, että on valinnut itselleen oikean ammatin mitä opiskella ja on intoa tehdä työtä ja oppia uutta!

Ensimmäinen päivä työssäoppimisessa

Huh! Ensimmäinen päivä työssäoppimista on takana. Jännitin tätä päivää enemmän kuin ikinä mitään harjoittelua. En saanut yöllä oikein nukuttua, vatsaa kouristeli aamulla ja kädet tärisi koko alkupäivän.

Helpotusta jännitykseen toi se, kuinka mukava oma ohjaajani oli. Hän on itse vasta valmistunut hammashoitaja, joten hänellä on onneksi vielä tuoreessa muistissa se kuinka jännittävää on olla uusi opiskelija. Minut otettiin työyhteisöön hyvin vastaan ja koko henkilökunnasta jäi todella hyvä fiilis. Olin tosin Liipolan pienessä yksikössä, jossa meitä oli vain yksi hammaslääkäri, hammashoitaja ja suuhygienisti.

Aamulla ohjaajani tuli hieman myöhässä töihin, joten aamuntoimet jäivät hieman hämärksi, sillä ohjaajani ei kovinkaan paljon kerennyt neuvoa minulle mitään, vaan kiiruhti menemään. Onneksi minulla on vielä viikkoja ja päiviä aikaa oppia aamunkin toimet.

 Pääsin päivän aikana lähinnä katselemaan hoitotoimenpiteitä vierestä, sekä tekemään muutaman potilasvaihdon ja lajittelemaan instrumentteja. Hammaslääkäri päätti kuitenkin yllättää minut ja pyysi yhtäkkiä minua laittamaan matriisinauhan kiristäjään valmiiksi. Oikeinhan se meni, mutta pieni paniikki meinasi aluksi iskeä.

Olen kuitenkin hieman pettynyt..en tiedä olenko pettynyt itseeni vai harjottelu päivään. Muut luokkalaisemme ovat puhuneet siitä, kuinka ovat jo päässeet avustamaan paikkauksissa ja tekemään itse statusmerkintöjä jne. Minä en kuitenkaan saanut koskea juuri mihinkään. Pääsen kuitenkin varmasti vielä tekemään konkreettisesti kaikkea harjoittelun aikana, utta tuli sellainen olo, että olenko jotenkin huonompi kuin muut. Lisäksi minua harmitti, että olisin tänään saanut nähdä iltapäivällä kokonaisen kirurgisen toimenpiteen, mutta en ollut yhtään valmistautunut, että saatan joutua jäämään ylitöihin ja olin jo lupautunut olla muualla iltapäivällä siihen aikaan...toivottavasti saan vielä uuden mahdollisuuden tähä eikä ohjaajani luule etteikö minua kiinnostaisi.

Nyt leuka rintaan ja kohti uusia haasteita!

Minä selviän, jos muutkin selviää?

Eteenpäin ollaan menty taas kovaa vaihtua. Uutta asiaa ei nyt ole niin paljoa tullut, vaan on ollut enemmänkin vanhan kertaamista ja syvetämistä. Kertaaminen on varmasti tehnyt kaikille hyvää, sillä kotona opiskelua on vaikeuttanut ylimääräiset tehtävät ja tentit joihin on mennyt kaikki aika ja energia.

Takana päin on nyt mm. aseptiikan tentti sekä instrumentti tentti, joista molemmista odotellaan vielä tuloksia. Itseäni hieman pelottaa saada aseptiikan tentin tulokset, sillä olin suoraan sanottuna aika pihalla siitä aiheesta. Mielestäni asiaa oli aivan liian paljon liian pienessä ajassa, lisäksi opetus oli mielestäni enemmän sitä, että opettaja luki meille diaesityksiä ja antoi niistä monisteet, kuin että olisi oikeasti yrittänyt esittää asian ymmärrettävästi. Harmittaa se, miten huonosti tentti meni, mutta jos uusintaan mennään niin siitä sitten päästään läpi. Eivät opintoni voi yhteen aseptiikan tenttiin kaatua!

Instrumentti tentistä olen sen sijaan hyvin tyytyväinen, itselleni jäi todellakin sellainen olo, että osasin kaikki! Oli kiva, että saimme koulussa tarkastella itseksemme aina välillä erilaisia instrumentteja, sillä silloin oppi paljon paremmin kuin tuijottamalla niitä kirjasta. Itseasiassa en tarkistanut ennen tenttiä kirjasta muuta kuin joidenkin instrumenttejen kirjoitusasun.

Saimme taas nauttia ilmaisista lahjoista kun koulussamme kävi ksylitol-esittelijä. Siitä riitti jaettavaa koko perheelle!

Itsenäistäopiskelua kotona ja tehtävien tekoa...helppoa tämä ei ole!

Kaikkea uutta ja ihanaa!

Tämä viikko laitettiin käyntii taas vauhdilla. Alku viikosta kävimme läpi juurihoitoa, sen vaiheita ja siihen liittyviä instrumentteja. Juurihoidosta mielenkiintoista tekee sen eri vaiheet ja se, että minulle itselleni on ala-asteella tehty juurihoito, niin on mielenkiintoista saada tietää, että mitä minulle on oikein tehty. Lisäksi pääsin tutustumispäivinä ensimmäisenä näkemään juurihoitoa, joten oli jo pieni aavistus siitä, että mitä hoidon aikana tapahtuu. Juurihoitoon kuitenkin kuuluu niin paljon eri intsrumentteja ja vaiheita, että kyllä sen oppiminen paljon opiskelua vaatii.
   Keskiviikkona meillä oli myös anatomian ja fysiologian koe, josta jäi itselle ainakin ihan luottavainen olo. Nyt vain odotellaan tuloksia...
   Meillä kävis myös koululla Sensodynen esittelijä koululla, joka kertoi heidän erilaisista hammastahnoistaan ja muista tuotteista. Esitys oli todella mielenkiintoinen ja auttoi ymmärtämään paremmin hammastahnan merkityksen ja sen, että hammastahnakin täytyy valita henkilökohtaisesti, sillä kaikille ei käy sama. Tällaisissa eri tuoteryhmien esittelyissä on tietysti aina se hyvä puoli, että saa ilmaisia näytekappaleita!

Tänään oli myös todella jännittävä iltapäivä koulussa. Meillä oli pajapäivä Launeen hammashoitolassa. Pääsimme käymään kolmella eri pisteellä kolmen hengen ryhmissä. Yhdellä pisteellä tutustuimme juurihoidon vaiheisiin askel askeleelta ja instrumentteihin. Yhdellä pisteellä harjoittelimme potilasvaihtoa, imun käyttöä ja nelikäsityöskentelyä. Ja kolmannella pisteellä teimme yhdessä opettajamme Marjutin kanssa yhdistelmäpaikkauksen hampaaseen. Oli kyllä mielenkiintoinen päivä!

Värittämisestä mielenrauhaa?

Viime viikko oli todella raskas ja teoriapainotteinen, uutta asiaa tuli todella paljon. Meillä oli suurin osa viikosta pelkästään pään ja kaulan anatomiaa, johon sisältyy liian paljon kaikkea! Viikkomme alkoi pään luilla, joista siirryimme lihaksiin, hermoihi, suuonteloon, hampaan rakenteeseen jne. Uskoisin, että nämä tunnit olivat raskaimmat ja puuduttavimmat koko tähän hetkisen opiskelun aikana. Aivot kävivät kokoajan ylikierroksilla, ajatus siitä, että "en tule koskaan oppimaan näitä" raastoi mieltä kokoajan vain pahemmin, kun uutta asiaa tuli lisää. Tunneista kuitenki teki hieman "helpompia" ja ei niin raskaita se, että opimme pään ja kaulan anatomiaa värittämällä? Täytyy kyllä sanoa, että olihan se ihan kivaa vaihtelua tavalliseen opiskeluun ja pänttäämiseen, mutta ei minulle itselleni ainakaan jäänyt siitä mitään mieleen. Monisteita on tietysti helpompi lukea tämän jälkeen kun kaikki eri luut, lihakset ja hermot ovat väritetty eri väreillä.

Saman viikon perjantaina saimme kuitenkin hieman taukoa anatomian teoriasta, sillä kävimme hampaan puudutuksen teorian sekä puudutusruiskun valmistelun ja purkamisen käytännössä. Puudutuksen teoriaan liittyykin taas paljon enemmän asiaa kuin mitä olisin osannut odottaa! Meidän täytyy muistaa ulkoa erilaiset puudutusmuodot: infiltraatiopuudutus, johtopuudutus, pintapuudute ja intraligamenttipuudutus. Lisäksi meidän tulee muistaa erilaisten puudutusaineiden markkinanimet ULKOA! Tätä kaikkea kuitenkin piristi se, että pääsimme taas tekemään jotain konkreettista käsillämme, harjoittelemaan puudutusruiskun valmistelua ja purkamista. Tämä olikin ainut asia, mikä oli jäänyt kunnolla mieleeni kun maanantaina koitti pistari tästä kaikesta. Olen huomannut itsessäni sen, että opin parhaiten kun näen ja teen asian konkreettisesti. Puudutusaineiden nimetkin olisivat varmasti helpompi muistaa, jos aineet ja niiden purkit näkisivät eikä vain opettelisi nimiä kirjasta. Nyt vain kirja ja monisteet käteen ja eikun pänttäämään kaikkea ulkoa! 

Miltä hammashoitajan työ oikeasti näyttää?

Viime viikolla saimme viettää kaksi uskomattoman mielenkiintoista päivää Lahden kaupungin hammashoitoloissa. Kaksi päivää saimme seurata hammashoitajien ja -lääkäreiden työtä ja kysellä heiltä kaiken, mikä mieleemme vain saattoi juolahtaa. Näinä päivinä opin paljon kaikkea uutta, sekä vanhat opitut asiat saivat täydennystä eikä kaikki tuntunutkaan enään niin sekavalta omassa pienessä päässä. Kaikki työntekijät olivat todella mukavia ja he kertoivat mielellään yksityiskohtaisesti erilaisista toimenpiteistä ja niihin käytettävistä välineistä. Hammashoitaja, jonka kanssa vietin suurimmaksi osaksi aikaa hammashoitolassa, esitteli mielellään minulle erilaisiin toimenpiteisiin käytettäviä välineitä, joista otin sitten kuvia.

Kuvassa näkyy tavallisissa tarkastuksissa käytettävät instrumentit: sondi, atulat, peili ja ientaskumittari. Hammaslääkäristä riippuen tarjottimelle saattaa ilmestyä muita instrumentteja tai vastaavia erilaisia. 

Seuraavissa kahdessa kuvassa näkyy paikkaukseen tarvittavia instrumentteja. Nämäkin saattavat vaihdella hammaslääkärin mukaan. 

Kahden tutustumispäivän aikana huomasi sen. kuinka suun terveydenhuollossa ei ole vain yhtä ja ainoaa oikee tapaa toimia. Toimintavat, instrumentit ja se, mitä tehdään ja milloin tehdään, on riippuvaisia hammaslääkäristä.

Ensimmäisenä päivänä ja ensimmäisen potilaan aikana pääsin seuraamaan juurihoidon kolmatta vaihetta. Hammashoitaja ja -lääkäri ottivat minut heti hyvin vastaan ja kertoivat, mitä toimenpiteessä tehdään. Olin kuitenkin niin häkeltynyt ja innoissani, etten osannut edes kysyä mitään kysymyksiä, vaan tuijotin hämmästyneenä suu auki potilaan suuhun. Muuten päivät menivät tarkastusten ja paikkailujen merkeissä. Välillä hoitaja ja lääkäri totesivat, että nämä ovat kyllä aika tylsää katsottavaa. Ei minusta! En malta odottaa hetkeä, jolloin saan itse istua hammashoitajan paikalla ja pidellä imuria ja kolmikärkiruiskua ja tuntea sitä tunnetta, kun oikeasti tietää mitä tehdä, millä tehdä ja milloin tehdä. 

Täytyy myöntää, että nämä kaksi päivää olivat tähän astisen opiskeluni parhaat päivät. Oli uskomatonta huomata, kuinka pienestä asiasta voikaan innostua tässä vaiheessa. Potilasvaihtojen hoitaminen ja tietokoneelle hammaskarttojen merkkaaminen oli uskomattoman mielenkiintoista ja jopa pelottavaa, vaikka työskenteleville hammashoitajille (toivottavasti myös joku päivä minulle) ne ovat arkipäivää ja sujuvat vaikka silmät sidottuina.

Tästä on hyvä jatkaa!

Kun ei edes tiedä sitä, mitä ei tiedä!

Maanantaina pyörähtikin opiskelu sitte kunnolla käyntiin. Pitkin päivää tuli monisteita monisteiden perään ja uusia asioita käytiin niin paljon ettei meinannut enää pää pysyä mukana.
  Uusia asioita oli tällä viikolla paljon! Ne sisälsivät mm. hampaiston numeroinnin, mesiaalin, oklusaalin, bukkaalin, intaktin, inkisiivit, molarit ja premolarit, kuspit, fissuurat, CPI, DMF...ja kaikkea siihen päälle vielä. Suurin osa asioista tuntuvat aluksi ihan heprealta ja ensimmäinen ajatus minulla olikin, että "apua miten minä voin oppia ja muistaa nämä kaikki". Lohduttavaa on kuitenkin kuulla tämä myös muiden opiskelijoiden suusta, jolloin ymmärtää ettei ole yksin näiden ajatusten kanssa. Opettajamme ovat myös olleet aivan huippuja! Ilmapiiri on äärimmäisen kannustavaa.
  Sain myös viime perjantaina tietää aivan mahtavia uutisia, joiden mukaan minulla on mahdollisuus valmistua jo helmikuun lopulla tai maaliskuun ensimmäisinä päivinä. Tämän myötä minulla on loistava mahdollisuus päästä nopeasti työelämään ja tekemään sitä, mistä olen haaveillut!
   Nyt mennään odottavin ja innostuinen mielin kohti tulevaa! Vielä on ainakin ihan mahtava opiskelumotivaatio ja halu oppia kokoajan enemmän ja enemmän. Täytyy kyllä myöntää, että tämä reilun puolenvuoden osaamis-alan rutistus vaatii kovaa työtä itseltä.

Back to school

Ensimmäinen päivä koulussa on nyt ohi. Päivä koostui lähinnä sekalaisista ajatuksista, pelosta, jännityksestä, kauhusta, mutta ennen kaikkea suuresta innostuksesta. Olen oppinut huomaaman sen, vaikka kuinka monessa tilanteessa ja paikassa on itse ollut, niin silti ensimmäinen päivä missä tahansa on oma kokemuksensa. Tästä päivästä jäi onneksi itselleni lähinnä positiivinen mieli.
       Olen vihdoin päässyt opiskelemaan alaa, josta olen aidosti kiinnostunut ja, jossa haluan kehittyä. Olen aina ollut luonteeltani ihminen, jonka täytyy aina antaa kaikkensa siinä mihin ryhtyy. Kuitenkin tällaisessa tilanteessa, jolloin olen itse päättänyt mihin ryhdyn, on motivaationi vielä korkeammalla.
     

Ensimmäisenä päivänä oli lähinnä infoa tulevasta lukuvuodesta ja sen sisällöstä. Opiskelussa hienoa tänäpäivänä on se, kuinka yksilöllisesti opiskelijat otetaan kaikessa huomioo. Jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen suunnitelma opintojen etenemisestä, jolloin samalta luokalta olevat opiskelijat voivat esimerkiksi valmistua täysin eri aikaan. 

Saimme myös tänään tutustua uuteen luokkaamme mm. ryhmätöiden ja pihalla olleen "tutustumishetken" avulla. Koko luokalla tuntui olevan vähän samanlainen jännitynyt ja sekava tunnelma, sillä kaikille tuli enemmän tai vähemmän uutta asiaa. Positiivista on, että kaikki ottivat toisensa hyvin vastaan eikä kukaan näyttänyt olevan yksin koko päivää. 

Odotan innolla tulevia opintoja ja työssaoppimisia!