Huh! Ensimmäinen päivä työssäoppimista on takana. Jännitin tätä päivää enemmän kuin ikinä mitään harjoittelua. En saanut yöllä oikein nukuttua, vatsaa kouristeli aamulla ja kädet tärisi koko alkupäivän.
Helpotusta jännitykseen toi se, kuinka mukava oma ohjaajani oli. Hän on itse vasta valmistunut hammashoitaja, joten hänellä on onneksi vielä tuoreessa muistissa se kuinka jännittävää on olla uusi opiskelija. Minut otettiin työyhteisöön hyvin vastaan ja koko henkilökunnasta jäi todella hyvä fiilis. Olin tosin Liipolan pienessä yksikössä, jossa meitä oli vain yksi hammaslääkäri, hammashoitaja ja suuhygienisti.
Aamulla ohjaajani tuli hieman myöhässä töihin, joten aamuntoimet jäivät hieman hämärksi, sillä ohjaajani ei kovinkaan paljon kerennyt neuvoa minulle mitään, vaan kiiruhti menemään. Onneksi minulla on vielä viikkoja ja päiviä aikaa oppia aamunkin toimet.
Pääsin päivän aikana lähinnä katselemaan hoitotoimenpiteitä vierestä, sekä tekemään muutaman potilasvaihdon ja lajittelemaan instrumentteja. Hammaslääkäri päätti kuitenkin yllättää minut ja pyysi yhtäkkiä minua laittamaan matriisinauhan kiristäjään valmiiksi. Oikeinhan se meni, mutta pieni paniikki meinasi aluksi iskeä.
Olen kuitenkin hieman pettynyt..en tiedä olenko pettynyt itseeni vai harjottelu päivään. Muut luokkalaisemme ovat puhuneet siitä, kuinka ovat jo päässeet avustamaan paikkauksissa ja tekemään itse statusmerkintöjä jne. Minä en kuitenkaan saanut koskea juuri mihinkään. Pääsen kuitenkin varmasti vielä tekemään konkreettisesti kaikkea harjoittelun aikana, utta tuli sellainen olo, että olenko jotenkin huonompi kuin muut. Lisäksi minua harmitti, että olisin tänään saanut nähdä iltapäivällä kokonaisen kirurgisen toimenpiteen, mutta en ollut yhtään valmistautunut, että saatan joutua jäämään ylitöihin ja olin jo lupautunut olla muualla iltapäivällä siihen aikaan...toivottavasti saan vielä uuden mahdollisuuden tähä eikä ohjaajani luule etteikö minua kiinnostaisi.
Nyt leuka rintaan ja kohti uusia haasteita!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti