Värittämisestä mielenrauhaa?

Viime viikko oli todella raskas ja teoriapainotteinen, uutta asiaa tuli todella paljon. Meillä oli suurin osa viikosta pelkästään pään ja kaulan anatomiaa, johon sisältyy liian paljon kaikkea! Viikkomme alkoi pään luilla, joista siirryimme lihaksiin, hermoihi, suuonteloon, hampaan rakenteeseen jne. Uskoisin, että nämä tunnit olivat raskaimmat ja puuduttavimmat koko tähän hetkisen opiskelun aikana. Aivot kävivät kokoajan ylikierroksilla, ajatus siitä, että "en tule koskaan oppimaan näitä" raastoi mieltä kokoajan vain pahemmin, kun uutta asiaa tuli lisää. Tunneista kuitenki teki hieman "helpompia" ja ei niin raskaita se, että opimme pään ja kaulan anatomiaa värittämällä? Täytyy kyllä sanoa, että olihan se ihan kivaa vaihtelua tavalliseen opiskeluun ja pänttäämiseen, mutta ei minulle itselleni ainakaan jäänyt siitä mitään mieleen. Monisteita on tietysti helpompi lukea tämän jälkeen kun kaikki eri luut, lihakset ja hermot ovat väritetty eri väreillä.

Saman viikon perjantaina saimme kuitenkin hieman taukoa anatomian teoriasta, sillä kävimme hampaan puudutuksen teorian sekä puudutusruiskun valmistelun ja purkamisen käytännössä. Puudutuksen teoriaan liittyykin taas paljon enemmän asiaa kuin mitä olisin osannut odottaa! Meidän täytyy muistaa ulkoa erilaiset puudutusmuodot: infiltraatiopuudutus, johtopuudutus, pintapuudute ja intraligamenttipuudutus. Lisäksi meidän tulee muistaa erilaisten puudutusaineiden markkinanimet ULKOA! Tätä kaikkea kuitenkin piristi se, että pääsimme taas tekemään jotain konkreettista käsillämme, harjoittelemaan puudutusruiskun valmistelua ja purkamista. Tämä olikin ainut asia, mikä oli jäänyt kunnolla mieleeni kun maanantaina koitti pistari tästä kaikesta. Olen huomannut itsessäni sen, että opin parhaiten kun näen ja teen asian konkreettisesti. Puudutusaineiden nimetkin olisivat varmasti helpompi muistaa, jos aineet ja niiden purkit näkisivät eikä vain opettelisi nimiä kirjasta. Nyt vain kirja ja monisteet käteen ja eikun pänttäämään kaikkea ulkoa!