Värittämisestä mielenrauhaa?

Viime viikko oli todella raskas ja teoriapainotteinen, uutta asiaa tuli todella paljon. Meillä oli suurin osa viikosta pelkästään pään ja kaulan anatomiaa, johon sisältyy liian paljon kaikkea! Viikkomme alkoi pään luilla, joista siirryimme lihaksiin, hermoihi, suuonteloon, hampaan rakenteeseen jne. Uskoisin, että nämä tunnit olivat raskaimmat ja puuduttavimmat koko tähän hetkisen opiskelun aikana. Aivot kävivät kokoajan ylikierroksilla, ajatus siitä, että "en tule koskaan oppimaan näitä" raastoi mieltä kokoajan vain pahemmin, kun uutta asiaa tuli lisää. Tunneista kuitenki teki hieman "helpompia" ja ei niin raskaita se, että opimme pään ja kaulan anatomiaa värittämällä? Täytyy kyllä sanoa, että olihan se ihan kivaa vaihtelua tavalliseen opiskeluun ja pänttäämiseen, mutta ei minulle itselleni ainakaan jäänyt siitä mitään mieleen. Monisteita on tietysti helpompi lukea tämän jälkeen kun kaikki eri luut, lihakset ja hermot ovat väritetty eri väreillä.

Saman viikon perjantaina saimme kuitenkin hieman taukoa anatomian teoriasta, sillä kävimme hampaan puudutuksen teorian sekä puudutusruiskun valmistelun ja purkamisen käytännössä. Puudutuksen teoriaan liittyykin taas paljon enemmän asiaa kuin mitä olisin osannut odottaa! Meidän täytyy muistaa ulkoa erilaiset puudutusmuodot: infiltraatiopuudutus, johtopuudutus, pintapuudute ja intraligamenttipuudutus. Lisäksi meidän tulee muistaa erilaisten puudutusaineiden markkinanimet ULKOA! Tätä kaikkea kuitenkin piristi se, että pääsimme taas tekemään jotain konkreettista käsillämme, harjoittelemaan puudutusruiskun valmistelua ja purkamista. Tämä olikin ainut asia, mikä oli jäänyt kunnolla mieleeni kun maanantaina koitti pistari tästä kaikesta. Olen huomannut itsessäni sen, että opin parhaiten kun näen ja teen asian konkreettisesti. Puudutusaineiden nimetkin olisivat varmasti helpompi muistaa, jos aineet ja niiden purkit näkisivät eikä vain opettelisi nimiä kirjasta. Nyt vain kirja ja monisteet käteen ja eikun pänttäämään kaikkea ulkoa! 

Miltä hammashoitajan työ oikeasti näyttää?

Viime viikolla saimme viettää kaksi uskomattoman mielenkiintoista päivää Lahden kaupungin hammashoitoloissa. Kaksi päivää saimme seurata hammashoitajien ja -lääkäreiden työtä ja kysellä heiltä kaiken, mikä mieleemme vain saattoi juolahtaa. Näinä päivinä opin paljon kaikkea uutta, sekä vanhat opitut asiat saivat täydennystä eikä kaikki tuntunutkaan enään niin sekavalta omassa pienessä päässä. Kaikki työntekijät olivat todella mukavia ja he kertoivat mielellään yksityiskohtaisesti erilaisista toimenpiteistä ja niihin käytettävistä välineistä. Hammashoitaja, jonka kanssa vietin suurimmaksi osaksi aikaa hammashoitolassa, esitteli mielellään minulle erilaisiin toimenpiteisiin käytettäviä välineitä, joista otin sitten kuvia.

Kuvassa näkyy tavallisissa tarkastuksissa käytettävät instrumentit: sondi, atulat, peili ja ientaskumittari. Hammaslääkäristä riippuen tarjottimelle saattaa ilmestyä muita instrumentteja tai vastaavia erilaisia. 

Seuraavissa kahdessa kuvassa näkyy paikkaukseen tarvittavia instrumentteja. Nämäkin saattavat vaihdella hammaslääkärin mukaan. 

Kahden tutustumispäivän aikana huomasi sen. kuinka suun terveydenhuollossa ei ole vain yhtä ja ainoaa oikee tapaa toimia. Toimintavat, instrumentit ja se, mitä tehdään ja milloin tehdään, on riippuvaisia hammaslääkäristä.

Ensimmäisenä päivänä ja ensimmäisen potilaan aikana pääsin seuraamaan juurihoidon kolmatta vaihetta. Hammashoitaja ja -lääkäri ottivat minut heti hyvin vastaan ja kertoivat, mitä toimenpiteessä tehdään. Olin kuitenkin niin häkeltynyt ja innoissani, etten osannut edes kysyä mitään kysymyksiä, vaan tuijotin hämmästyneenä suu auki potilaan suuhun. Muuten päivät menivät tarkastusten ja paikkailujen merkeissä. Välillä hoitaja ja lääkäri totesivat, että nämä ovat kyllä aika tylsää katsottavaa. Ei minusta! En malta odottaa hetkeä, jolloin saan itse istua hammashoitajan paikalla ja pidellä imuria ja kolmikärkiruiskua ja tuntea sitä tunnetta, kun oikeasti tietää mitä tehdä, millä tehdä ja milloin tehdä. 

Täytyy myöntää, että nämä kaksi päivää olivat tähän astisen opiskeluni parhaat päivät. Oli uskomatonta huomata, kuinka pienestä asiasta voikaan innostua tässä vaiheessa. Potilasvaihtojen hoitaminen ja tietokoneelle hammaskarttojen merkkaaminen oli uskomattoman mielenkiintoista ja jopa pelottavaa, vaikka työskenteleville hammashoitajille (toivottavasti myös joku päivä minulle) ne ovat arkipäivää ja sujuvat vaikka silmät sidottuina.

Tästä on hyvä jatkaa!

Kun ei edes tiedä sitä, mitä ei tiedä!

Maanantaina pyörähtikin opiskelu sitte kunnolla käyntiin. Pitkin päivää tuli monisteita monisteiden perään ja uusia asioita käytiin niin paljon ettei meinannut enää pää pysyä mukana.
  Uusia asioita oli tällä viikolla paljon! Ne sisälsivät mm. hampaiston numeroinnin, mesiaalin, oklusaalin, bukkaalin, intaktin, inkisiivit, molarit ja premolarit, kuspit, fissuurat, CPI, DMF...ja kaikkea siihen päälle vielä. Suurin osa asioista tuntuvat aluksi ihan heprealta ja ensimmäinen ajatus minulla olikin, että "apua miten minä voin oppia ja muistaa nämä kaikki". Lohduttavaa on kuitenkin kuulla tämä myös muiden opiskelijoiden suusta, jolloin ymmärtää ettei ole yksin näiden ajatusten kanssa. Opettajamme ovat myös olleet aivan huippuja! Ilmapiiri on äärimmäisen kannustavaa.
  Sain myös viime perjantaina tietää aivan mahtavia uutisia, joiden mukaan minulla on mahdollisuus valmistua jo helmikuun lopulla tai maaliskuun ensimmäisinä päivinä. Tämän myötä minulla on loistava mahdollisuus päästä nopeasti työelämään ja tekemään sitä, mistä olen haaveillut!
   Nyt mennään odottavin ja innostuinen mielin kohti tulevaa! Vielä on ainakin ihan mahtava opiskelumotivaatio ja halu oppia kokoajan enemmän ja enemmän. Täytyy kyllä myöntää, että tämä reilun puolenvuoden osaamis-alan rutistus vaatii kovaa työtä itseltä.

Back to school

Ensimmäinen päivä koulussa on nyt ohi. Päivä koostui lähinnä sekalaisista ajatuksista, pelosta, jännityksestä, kauhusta, mutta ennen kaikkea suuresta innostuksesta. Olen oppinut huomaaman sen, vaikka kuinka monessa tilanteessa ja paikassa on itse ollut, niin silti ensimmäinen päivä missä tahansa on oma kokemuksensa. Tästä päivästä jäi onneksi itselleni lähinnä positiivinen mieli.
       Olen vihdoin päässyt opiskelemaan alaa, josta olen aidosti kiinnostunut ja, jossa haluan kehittyä. Olen aina ollut luonteeltani ihminen, jonka täytyy aina antaa kaikkensa siinä mihin ryhtyy. Kuitenkin tällaisessa tilanteessa, jolloin olen itse päättänyt mihin ryhdyn, on motivaationi vielä korkeammalla.
     

Ensimmäisenä päivänä oli lähinnä infoa tulevasta lukuvuodesta ja sen sisällöstä. Opiskelussa hienoa tänäpäivänä on se, kuinka yksilöllisesti opiskelijat otetaan kaikessa huomioo. Jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen suunnitelma opintojen etenemisestä, jolloin samalta luokalta olevat opiskelijat voivat esimerkiksi valmistua täysin eri aikaan. 

Saimme myös tänään tutustua uuteen luokkaamme mm. ryhmätöiden ja pihalla olleen "tutustumishetken" avulla. Koko luokalla tuntui olevan vähän samanlainen jännitynyt ja sekava tunnelma, sillä kaikille tuli enemmän tai vähemmän uutta asiaa. Positiivista on, että kaikki ottivat toisensa hyvin vastaan eikä kukaan näyttänyt olevan yksin koko päivää. 

Odotan innolla tulevia opintoja ja työssaoppimisia!