Se oli siinä!

HUHUH!! Tänään oli viimeinen päivä harjoittelussa. En voi uskoa, että opintoni ovat nyt näyttöarviointia ja papereita vaille valmiina. Tämä lukuvuosi meni aivain uskomattoman nopeasti...tuntuu kuin vasta oltaisiin elokuussa ja selattaisiin läpi LM:n instrumenttikuvastoa ja mietittäisiin sitä, että kuinka voin ikinä oppia kaikkia näitä instrumentteja ulkoa. Fiilis on tällä hetkellä todella epäuskoinen ja samaan aikaan ihan super onnellinen.
Suurin syy tähän onnellisuuteen johtuu varmaan siitä, että minulla alkaa täällä Lahden kaupungilla ihan oikeat hammashoitajan työt ensi viikon maanantaina! Sain itselleni neljän kuukauden sijaisuuden, joka mahdollisesti jatkuu vielä kesän loppuun ja pidemmälle syksyyn! Olen tästä ihan todella innoissani, että pääsen aloittamaan heti työt!! Olen minä kai ainakin jotain tehnyt harjoittelussa oikein, että minut otetaan samaan paikkaan töihin!

-Kiitos ja kumarrus!

Kohta valmistutaan!

Harjoittelu alkaa olla jo loppusuoralla! Aika on mennyt älyttömän nopeasti ja harjoittelun aikana on taas kerennyt oppia vaikka mitä uutta. Muutamia näyttöjä onkin jo suoritettuna! Kävin kaupungin sairaalassa antamassa oikomisen ja kirurgian näytöt ja niistä molemmat suijuivat mielestäni hyvinkin mallikkaasti. Kykenin tunnistamaan instrumentteja sekä vastaamaan kysyittyin kysymyksiin sekä lisäämään niihin oman ammattitaitoni mukaan.
Vielä on muutamia näyttöjä antamatta kuten protetiikan, juurihoidon sekä terotuksen näytöt. Suurin osa vaadittavista asioista tulee työn ohessa, jolloin niin sanottuja erillisiä näyttöjä ei tarvitse sopia ja järjestää. Tämä on ollut paljon parempi vaihtoehto niin opiskelijan kuin ohjaajankin kannalta, että osaamista voi näyttää kokoajan pitkin harjoittelua eikä kaikkea tarvitse sysätä viimeiselle viikolle, joilloin tilanteesta tulee paljon stressaavampi ja epärealistisempi. Tälläisessä prosessi näytössä pystyt paljon paremmin näyttämään todellisen osaamisesi ja tarvittaessa parantamaan suoristusta saadun palautteen mukaan.

Final countdown!

Viimeiset viikot ja viimeinen harjoittelu koulussa on nyt lähtenyt käyntiin. En voi uskoa, että opintoja on jäljellä enää vain reilu kolme viikkoa. Reilu viikko on nyt siis jo ensimmäistä harjoittelua jo takana ja fiilis on mahtava! Harjoittelun aluksi meidän tuli laatia itellemme tavoitteet joiden tuli toteutua ennen kuin pystyi aloittamaan näytöt. Minun tavoitteitani olivat:

• Työskentelen hoitosuunnitelman mukaisesti ja muutan sujuvasti tarvittaessa toimintaani.
• Toimin asiakaslähtöisesti jokaisen potilaan kohdalla ja huomioin kaikkien henkilökjohtaiset tarpeet.
• Huolehdin työssä kokonaisvaltaisesta aseptiikasta ja välinehuollosta.
• Tunnistan ja varaan tarvittavat materiaalit ja työvälineet toimenpiteisiin ja kykenen toimimaan itsenäisesti ja sujuvasti.
• Hallitsen potilastietojen kirjaamisen ja dokumentoinnin.
• Hallitsen perushoitotoimenpiteiden kulut ja vaiheet.
• Osoitan kiinnostusta työtä kohtaan pyytämällä palautetta ja hankkimalla tietoa.
• Toimin luontevasti ja ystävällisesti potilastyössä sekä työyhteisössä.

Olen nyt saanut harjoittelussani olla pääasiassa saman lääkärin kanssa, sillä ohjaajani ja lääkäri ovat vakituisia työpareja. Ainoastaan torstaisin olemme eri lääkärin kanssa, sillä silloin toinen lääkäri on kaupungin sairaalassa klinikassa.
Harjoittelu on lähtenyt pääosin hyvin käyntiin ja asiat muistuvat yllättävän hyvin mieleen vaikka aluksi jännittikin todella paljon. Vaikee harjoittelusta tekee sen, että lääkäri kenen kanssa nyt työskentelen niin tekee asiat hyvin eri tavalla kuin aikaisemmat lääkärit keiden kanssa olen työskennellyt. En esimerkiksi tajunnut, että paikkauksestakin voi saada niin monimutkaisen tuntuisen ja stressaavan tilanteen....
Kylläpä kai tästäkin selvitään!

Viimeinen viikko harjoittelua!

Nyt on käynnistynyt viimeinen viikko harjoittelussa. Haikein mielin kyllä lopetan tämän harjoittelun, koska aika tuntui menevän aivan liian nopeasti ja halu päästä tekemään kasvaa kokoajan. Niinhän sitä sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä. Annoin myös yhteystietoni tällä viikolla Launeen vastaavalle hammashoitajalle, jotta hän voi tarvittaessa olla yhteydessä minuun koskien sijaisuuksia ja keikkoja! Haluan todella kovasti alalle töihin mahdollisimman pian valmistuttuani!

Tällä viikolla on tullut taas todella paljon uutta ja tärkeää asiaa. Maanantaina olin mukana seuraamassa juurihoitoja. Hammaslääkäri teki juurihoidot mikroskoopilla, mutta muuten toimittiin saman kaavan mukaan. Päivä oli mielestäni todella tärkeä oman oppimiseni kannalta, koska siinä sain monta kertausta juurihoidosta ja sen tarvikkeista. Pääsin myös olemaan mukana juurihoidossa, joka tietysti auttaa sisäistämään asioita paremmin kun itse tekee. Hoitaja möskin kertoi minulle erilaisia pieniä kikkojan juurihoitoa koskien, joka auttaa tulevaisuudessa.

Tällä viikolla kävin myös tutustumassa oikomiseen ja kirurgiaan Lahden kaupunginsairaalassa. Oikomisessa olin kahdestaan hammashoitajan kanssa, joka esitteli minulle erilaisia kojeita ja pihtejä ja opetti alkinaattien sekottamista. Kirurgiassa puolestaan oli paljon leikkauksellisia hampaan poistoja, joissa pääsin tekemään kirurgista kattausta!

Vielä nautitaan viimeiset päivät harjoittelussa ja sitten palataankin takaisin teoriaopintoihin.

Harjoittelun viikot kolme ja neljä.

Kolmannella viikolla harjoittelua meille oli kaksi koulupäivää. Ensimmäisenä koulupäivänä saimme jakaa kuulumisia eri harjoittelu paikoista keskenämme ja opettajan kanssa. Oli ihana kuulla, että monilla on samoja fiiliksiä kuin itsellä ja saada tukea itselle asioissa, jotka ovat tuntuneet vaikeilta. Tuli myös itselle ja varmasti monelle muullekkin sellainen olo, että kyllä tästä selvitään ja meistä kaikista tulee vielä varmasti hyviä hammashoitajia! Koulussa kävimme läpi myös valokuvatehtvää ja siinäkin huomasi, että aika monilla samat asiat tuntuivat vaikeilta. Itselläni oli aiheena matriisit, jotka aluksi tuntuivat joltain avaruustieteeltä, mutta nyt harjoittelun loppuakohden olen huomannut, että hei mähän osaan nämäkin jo! Täytyy muistaa, että "ole armollinen itsellesi".

Toisena koulupäivänä meillä oli protetiikkaa koskeva luento, jonka meille tuli pitämään erikoishammaslääkäri Harri Ojala ja hänen hammashoitajansa Marianne. Luento oli todella mielenkiintoinen ja opettava. Harri ja Marianne osasivat esittää asian niin, että luentoon jaksoi kokoajan keskittyä täysillä ja imeä siitä kaiken mahdollisen tiedon irti. Luennolla oppi paljon kaikista erilaisista mahdollisista proteettisista vaihtoehdoista ja sen, että jokaista hammasta ei kannattaisi enää yrittää "pelastaa" paikkaamalla tai juurihoitamalla, sillä hammas ei kuitenkaan kestä kaikkea. Päivän aikana Marianne näytti meille myös kuinka kirurginen kattaus tehdään. Kirurgiahan ei muuten paljoa eroa tavallisista toimenpiteistä kuin, että siinä on erilainen aseptiikka ja aseptiikasta täytyy olla todella tarkka. Luennosta parhaiten jäi mieleen se, kuinka kallista erilaiset proteesist ja siihen liittyvät hoidot ovat! Kannattaa siis pitää omista hampaista hyvää huolta.

Koulupäivien jälkeen olikin loppu viikon poissa harjoittelusta flunssan takia...

Neljännellä viikolla harjoittelu jatkui normaalisti. Olimme muutaman päivän launeella ja muutaman päivän liipolassa. Olen ollut jo paljon itsenäisesti hammaslääkärin kanssa ja välillä ohjaajani menee jopa toiseen huoneeseen, jotta saan rauhan työskennellä. Juurihoito tuntuu vieläkin haastavalta, koska meillä ei ole ollut yhtäkään ns "normaalia" juurihoitoa, vaan aina on tullut muuttuvia tilanteita. Ohjaajani on kuitenkin rohkaissut minuja, että juurihoito on sellainen, jonka oppii vain tekemällä sitä töissä. Neljännella viikolla olin myös yhden päivän mukana Helmi-tiimissä, joka on siis liikkuva toiminta. Siinä hammashoitaja kiertää erilaisissa palveluasumisen yksiköissä ja kartoittaa vanhusten suun terveyttä ja varaa heille ajat hammaslääkärille tai suuhygienisteille. Järkytyin palveluyksikössä siitä, kuinka huonossa kunnossa vanhusten hampaat todella ovat. Suun puhdistaminen ja hampaiden pesu kuuluu kuitenkin perushoitoon, joka jokaisen hoitajan pitäisi toteuttaa tai he syyllistyvät hoitovirheeseen. Tämä on kuitenkin valitettava tosiasia, että kireessä hampaiden pesu on se, mikä on helppo jättää pois.

Neljännen viikon perjantaina olimme koko ryhmä Helsingissä hammaslääkäripäivillä messukeskuksessa. Messuilla oli erilaisia luentoja, joihin minä en kuitenkaan osallistunut. Messukekskus oli kuitenkin täynnä erilaisia eri firmojen pirsteitä, joissa esiteltiin tuotteita ja välineitä. Monissa pisteissä jaettiin ilmaisnäytteitä (joka varmaan houkutteli suurinta osaa meidän luokkaa). Messuilla näki paljon erilaisia välineitä, joiden olemassa olosta ei ollut tietoakaan. Lisäksi sielä sai tutustua uuteen tietojärjestelmään LifeCare, joka tulee jossain vaiheessa käyttään myös Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymällekkin.

Hei mähän osaan jo jotakin!

Ensimmäiset kaksi viikkoa työharjoittelussa ovat nyt taputeltu ja kolme viikkoa vielä jäljellä. Aika harjoittelussa menee hurjan nopeasti ja uutta asiaa tulee jatkuvasti. On ollut ihanaa huomata, että osaa itsekkin jo paljon ja on oppinut siihen päälle vielä lisää, mutta enemmän on kuitenkin vielä opeteltavaa kuin, mitä jo itse osaa. Perus hoitotoimenpiteet ovat alkaneet jo hahmottua, kuten paikkaus, juurihoito, tarkastukset ja hampaan poistot. Toimenpiteiden hahmottamista ja päivän kulkua helpottavat se, että pääsee itse oikeasti tekemään. Asiat oppii paljon paremmin ja nopeammin tekemällä kuin, että katsoo itse vain vierestä tai pänttää kirjoista ja muistiinpanoista.

Ensimmäisen viikon lopulla pääsin yllättäen olemaan mukana hampaan paikkauksessa. Tämä tuli itsellenikin hieman puskista sillä hammaslääkäri vain yhtäkkiä totesi potilaalle, että "sopiiko jos opiskelija avustaa". Ei siinä auttanut muu kuin alkaa hommiin ja hyvinhän se meni, jos ei lasketa pientä alkukankeutta ja hitautta. Ensimmäisellä viikolla meillä oli myös statuskoulutus Launeen hammashoitolassa, josta oli todellakin paljon hyötyä! Ensimmäisen äisen viikon lopulla pääsin myös tekemään itse oikean potilaan statusta tietokoneelle, jota helpotti se, että lääkäri saneli selkeästi ja rauhallisesti, jotta pysyin perässä. Ensimmäisellä viikolla olin myös yhden aamupäivän suuhygienistin kanssa, jossa pääsin kunnolla harjoittelemaan imun käyttöä. Tämä oli itseasiassa ensimmäinen kerta koskaan, kun laitan imun oikean potilaan suuhun. Koulun pajailtoina sain harjoitella imua vain tekonukella. Aamupäivästä suuhygienistin kanssa oli todella paljon hyötyä!
Samana päivänä olimmekin iltapäivällä erikoishammaslääkärin kanssa. Hammaslääkäri on erikoistunut protetiikkaan. Teimme hänen kanssaan kuitenkin yhden amalgaamipaikkauksen ja yhden yhdistelmämuovipaikkauksen. Hän kuitenkin kertoi minulle yksityiskohtaisesti eri menetelmistä ja sain tehdä muistiinpanoja.

Viimeviikolla sain olla enemmän mukana paikkauksissa ja tarkastuksissa, tämä myötä paikkaukset ja tarkastukset alkoivat sujua huomattavasti paremmin ja enemmän rutiinilla. Viimeviikolla olin mukanan myös muutamassa hampaanpoistossa, joista yksi tehtiin leikkauksena ja muutamassa juurihoidossa. Juurihoito on vielä haastavaa sillä, siinä mennään välillä todella nopealla tahdilla ja tuntuu, että pitäisi olla monessa paikkaa samaan aikaan. Lisäksi olen tehnyt juurihoidot sellaisen lääkärin kanssa, joka ei ohjaajani mielestä ole kaikkein helpommasta päästä kenen kanssa olla mukana juurihoidossa.

On ihanaa huomata, että on valinnut itselleen oikean ammatin mitä opiskella ja on intoa tehdä työtä ja oppia uutta!

Ensimmäinen päivä työssäoppimisessa

Huh! Ensimmäinen päivä työssäoppimista on takana. Jännitin tätä päivää enemmän kuin ikinä mitään harjoittelua. En saanut yöllä oikein nukuttua, vatsaa kouristeli aamulla ja kädet tärisi koko alkupäivän.

Helpotusta jännitykseen toi se, kuinka mukava oma ohjaajani oli. Hän on itse vasta valmistunut hammashoitaja, joten hänellä on onneksi vielä tuoreessa muistissa se kuinka jännittävää on olla uusi opiskelija. Minut otettiin työyhteisöön hyvin vastaan ja koko henkilökunnasta jäi todella hyvä fiilis. Olin tosin Liipolan pienessä yksikössä, jossa meitä oli vain yksi hammaslääkäri, hammashoitaja ja suuhygienisti.

Aamulla ohjaajani tuli hieman myöhässä töihin, joten aamuntoimet jäivät hieman hämärksi, sillä ohjaajani ei kovinkaan paljon kerennyt neuvoa minulle mitään, vaan kiiruhti menemään. Onneksi minulla on vielä viikkoja ja päiviä aikaa oppia aamunkin toimet.

 Pääsin päivän aikana lähinnä katselemaan hoitotoimenpiteitä vierestä, sekä tekemään muutaman potilasvaihdon ja lajittelemaan instrumentteja. Hammaslääkäri päätti kuitenkin yllättää minut ja pyysi yhtäkkiä minua laittamaan matriisinauhan kiristäjään valmiiksi. Oikeinhan se meni, mutta pieni paniikki meinasi aluksi iskeä.

Olen kuitenkin hieman pettynyt..en tiedä olenko pettynyt itseeni vai harjottelu päivään. Muut luokkalaisemme ovat puhuneet siitä, kuinka ovat jo päässeet avustamaan paikkauksissa ja tekemään itse statusmerkintöjä jne. Minä en kuitenkaan saanut koskea juuri mihinkään. Pääsen kuitenkin varmasti vielä tekemään konkreettisesti kaikkea harjoittelun aikana, utta tuli sellainen olo, että olenko jotenkin huonompi kuin muut. Lisäksi minua harmitti, että olisin tänään saanut nähdä iltapäivällä kokonaisen kirurgisen toimenpiteen, mutta en ollut yhtään valmistautunut, että saatan joutua jäämään ylitöihin ja olin jo lupautunut olla muualla iltapäivällä siihen aikaan...toivottavasti saan vielä uuden mahdollisuuden tähä eikä ohjaajani luule etteikö minua kiinnostaisi.

Nyt leuka rintaan ja kohti uusia haasteita!